Seksuaalinen häirintä jatkuu, koska laki sallii sen jatkua

Seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu viimeisen vuoden aikana paljon. Seksuaalinen häirintä nousi maailmanlaajuiseksi keskusteluksi, kun monet Hollywoodin naisnäyttelijät sanoivat olleensa tuottaja Harvey Weinsteinin ahdistelun kohteina. He olivat vaienneet pelon vuoksi asiasta vuosikymmeniä. Muun muassa Alyssa Milano rohkaisia kaikkia naisia, jotka ovat olleet seksuaalisen häirinnän kohteena, kirjoittamaan Facebookinsa statukseksi “Me Too”, jotta voitaisiin maailmanlaajuisesti nähdä, kuinka paljon tämä vaikuttaa koko maailmassa.

Toinen asia, joka nosti seksuaalisen häirinnän pinnalle, oli Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin hyvin irstas kommentti vuosien takaa, joka tuli esille erään uutiskanavan tuomana viime vuonna. Kaikki päivitykset sekä Donald Trumpin aiheuttama kohu osoittivat, että kaikenikäiset, -kokoiset ja -näköiset naiset ovat joutuneet seksuaalisen häirinnän uhreiksi.

Suomessakin julkisuuden henkilöt ovat tuoneet esille seksuaalisen häirinnän. Sen kohteeksi joutuvat sekä miehet, että naiset.

Mitä rikoslaki sanoo?

”Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” (Rikoslaki)

Suomen rikoslaissa on selvästi sanottu, että seksuaalisesta häirinnästä tulee tuomita sakkoon tai vankeuteen. Tämä toteutus on jäänyt kuitenkin kesken, sillä lainsäätäjät eivät ottaneet kohteeksi muita häirinnän muotoja, kuin kosketuksen.

Vaikka Suomessa sanallinen häirintä on kielletty työturvallisuuslain sekä tasa-arvolain perusteella, sitä ei ole kielletty rikosoikeudellisesti. Tämä aiheuttaa siis vaikeuksia sanallisesta häirinnästä tuomitsemisessa.

Tämä työturvallisuuslaissa oleva pykälä käsittelee asiaa työsuojelun näkökulmasta. Tällä suojellaan terveyttä ja turvallisuutta. Asiaa kuitenkin käsitellään enemmän työpaikkakiusaamisena, kuin seksuaalisena häirintänä.

Tasa-arvolain mukaan häirinnän uhri voi saada hyvityksen, mutta vain silloin, jos häirintä on ollut julkista. Esimerkiksi, jos se on tapahtunut työpaikalla tai koulussa. Sanktio kohdistuu tällöin työnantajaa, eikä häiritsijään.

Seksuaalisen häirinnän laki on laiha

Seksuaalinen häirintä ei aina ole väkivaltaa. Sen takia sitä on vaikea tulkita, ja määrittelyssä olisi tärkeää ottaa huomioon uhrin oma kokemus, eikä se, mitä mieltä häiritsijä itse on. “Harmiton läppä” voi saada huomion kohteen tuntemaan itsensä hyvin loukkaantuneeksi tai jopa pelokkaaksi. Tällöin se on auttamatta seksuaalista häirintää.

Valitettavaa on se, ettei näitä uhrien kokemuksia haluta kuulla. Sen sijaan, tekijöitä usein suojellaan rangaistuksilta siksi, ettei ilmiö ole yksiselitteinen. Näillä ahdistelun muodoilla voi kuitenkin olla traumatisoivia vaikutuksia.

Vaikka tekijä sanoisikin, ettei kyse ollut muusta, kuin vitsistä, asiassa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon vain uhrin näkökulma. Uhri on se, joka tuntee loukkaantumisen tai pelon tunteita, ei tekijä.

Suomessa seksuaalinen häirintä osoitettiin kriminalisoitavaksi vasta vuonna 2014. Ilmapiiri vaikuttaa monen mukaan siltä, että seksuaalisen häirinnän vakavuutta epäillään paljon. Sanotaan, etteivät tekijät tarkoita pahaa. Tekojen sanotaan myös usein olevan vaikeasti tunnistettavia.

Yhteenveto

Seksuaalinen häirintä on vakava asia. Monet naiset ympäri maailmaa joutuvat seksuaalisen häirinnän uhriksi joka päivä: koulussa, työpaikoilla ja julkisilla paikoilla. Sanat voivat saada uhrin tuntemaan itsensä hyvin noloksi ja loukkaantuneeksi. Tällaisen ilmiön ei pitäisi antaa luistaa sillä verukkeella, että tekijä ei tarkoittanut pahaa, tai että se oli vain “harmiton läppä.” Tällaiseen verukkeeseen kuka tahansa häiriköijä voisi aina vedota, eikä uhri saisi oikeutta koskaan.

Seksuaalisen häirinnän kriminalisointi toivottavasti muuttaa asioita suotuisampaan suuntaan ainakin Suomessa. Jotta asioista tehtäisiin vakavampia, päättäjien ja tuomarien paikalle tarvitaan viisaita henkilöitä, jotka ymmärtävät uhrin aseman, ja jotka ovat valmiita tuomitsemaan tekijät teoistaan. Se, tuleeko näin koskaan tapahtumaan, on suuri kysymysmerkki.